Pyöräilyä joella

Eilen sunnuntaina olessani joella ajelemassa prätkällä, heräsi halua lähteä kohti alajuoksua. Silloin ajatus ei ollut totetuttamiskelpoinen, koska olin unohtanut jääpiikit kotiin. Illemmalla tuli tarve maanantaille lähteä käymään kylillä, sain idean ajaa jokea pitkin fillarilla kylille. Normaalivarustukseen päätin lisätä nuo mainitut pelastautumisvälineet ja kokonaisen vaatekerran kenkineen. Arvioni mukaan pääsen jäihin tiputtuani ylös avannosta ja sen jälkeen on pari minuuttia aikaa vaihtaa kuivat vaatteet. Varakengikseni valitsin lenkkarit, jotta voi juosta tarvittaessa itsensä lämpimäksi. Olin mielestäni valmis retkelle. Aamulla oli taas totutusti viileät -17 astetta ja ei se siitä tainnut puoleksipäiväksi paljoakaan keritä lauhtumaan. Reppu selkään, fillari alle ja suunta kohti jokea.

Ajelin pellonlaitaan ja pienen matkan joelle, josta rantapuskan läpi jäälle.

Ensimmäiset kolme kilometriä olisi turvallista menoa, joten varpaat lenkkeihin ja menoksi.

Ensimmäisenä koskipaikkana tuli Konihaara, jonka saa kierrettyä sivu-uomaa pitkin.

Pidin siinä tauon ja nautin upeasta talvipäivästä. Olin itselleni luvannut liikua talvella ja nyt lunastin sitä lupausta.

Ei ole edes naama huurussa.

Puukosken tiesin olevan auki, ajelin rannalla kulkevia polkuja.

Tuossa kohtaa ei ollut jäätä juuri edes reunoilla.

Puukoski oli oikein kaunis, kuva ei ihan pysty välittämään kaikkea. Se taitaa olla useasti niin, että siellä missä on kaunista, kuolemakin on lähellä.

Matka jatkui sulia kohtia väistellen.

Sulan ja penkan välissä 2-3 metriä, aika jännä paikka ajaa.

Matkani päättyi Stääveille, jonne raahasin pyöräni viimeisen kilometin metsän läpi. Kymmenen kilometriä ja reipas tunti riemua koko rahan edestä. Tuo retki olisi aavistuksen verran rennompi, jos olisi joku kaveri mukana. Nyt yksin ollessaan täytyy koko ajan tarkasti arvioida kulkureitin turvallisuutta. Vaikka polkeminen oli helppoa, ei tuota helpoksi silti voi sanoa.

Eikä tuosta oikein jatkaakkaan voi. Omassa lähiympäristössä voi kokea hienoja elämyksiä kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni, hieman uskaltaa ja lähtee liikkeelle.