Kaluston vähennys

Nyt olen taas tavallinen autoilija

Myin pois.

Kevään puuhasteluja

Kuusiviikoisten poikasten koulutus aloitettiin. Ulos pitää lähteä aamusta ja sisälle tulla illalla. Luultavasti oppii muutamassa päivässä.

Taitaa olla aika jännään pienen kanan mielestä.

Kalkkunoita ei viitsi opettaa kulkemaan luukusta, voisi olla parin viikon päästä hieman hankalaa. Kalkut muuttaa hetken päästä isojen kalkkunoiden kanssa valimoon.

Kun on tarpeeksi tilaa, pääsevät pienet alta pois ja näin ei tule yhteenottoja.

Lemmikkikalkkuna hyppäsi olkapäälle(sellaiseksi itseänsä taitaa luulla).

Siinä se keikutteli.

Ankat oli ensimmäisen kerran ulkona. Laitoin lämpölampun ja tuulensuojan pieneen häkkiin.

Sain naapurilta luvan käyttää vanhaa pellonpohjaa. Kynsin ja lanasin sen.

Jos siinä saisi kasvamaan jotain heinää ja auringonkukkaa linnuille.

Muutama aari tuli.

Pyöräkin alkaa olla retkeilykunnossa.

Pääsiäinen oikeilla tipuilla

Viikon vanhat kalkkunat n.150g kappale.

Kalkkunan tiput ei pistä pahaksensa sylissä oloa.

Melkoista kokoeroa, ankka painaa 240g. Ankat ei pidä ihmisistä muuta kuin ruokkijoina.

Rääpäleenä syntynyt voi hyvin, mutta on pienempi kuin muut.

Aamuinen näkymä keittiön ikkunasta, kun on tultu kärkkymään herkkupaloja.
Kuvasta puuttui kaksi kääpiökanaa ja niiden kukko, muuten koolla on meidän täyskasvuiset. Nyt poikasia on 14 ja niitä tullee vielä luokkaa 40, jos hyvin menee.

Tipuja

Toinen konehaudonta on mennyt melko huonosti, sähkökatkos, lämmityslampun hajoaminen ja lopuksi munakori romahti koneen pohjalle. Lisäksi kaikki viisi pronssikalkkunan munaa oli tyhjiä. Olin jo menettänyt toivoni saada poikasia.
No, onneksi toisin kuitenkin kävi.

Kaksi virkeää kalkkunan poikasta tuli, kolme lähes valmista poikasta menetettiin.

Ankanpoikasia tuli kolme ponnekasta ja yksi onneton, joka on kuitenkin päättänyt pärjätä ja vahvistunut kovasti. Kolme lähes valmista näitäkin menetettiin.

Nämä pekingin-ankat ovat suloisia ja kovin touhukkaita.

Yksi kääpiökanakin tuli. Haudontakone on toimiva, täytyy ennen seuraavaa haudontaa hieman parannella sitä. Seuraavaa kertaa varten on jo varattu hanhia, pronsseja ja toivottavasti saadaan myös omien kalkkujen munia runsaasti.

Suutarin kone jäi vuosia sitten nurkkaan, kun se lakkasi toimimasta. Sain toisen koneen varaosiksi, siitä sain myös alaosan, joka on poljettavaa mallia. Sähkömoottori ei mielestäni kuulu näihin, sen kanssa on vaikea ommella.

Alaosa oli melko heikossa kunnossa, joten ensin entisöin sen. Sain lisäksi osat tuon käsipyörän muuttamiseksi tuohon eteen. Nyt toimii ja on kiva käyttää. Täytyy opetella tuolla neulomaan, ei ole ihan yksinkertaista.

Ensimmäinen melontalenkki merellä

Tälle keskiviikkopäivälle oli luvattu 6 m/s maatuulta ja aurinkoista, joten päätin lähteä testaamaan uutta kajakkia ensikertaa merelle. Jo peruslenkikseni muodostunut Halluskerin kiertäminen oli tavoitteena.

Alkumatka meni tunnustellessa ja myötätulessa surffaillessa. Ensimmäinen havointo oli, että kun on pitempi paatti, tuulipintaakin on enemmän.

Vaikka maalla olisi jo lämmintä, pienelläkin tuulella tuolla on kylmä ja erityisesti pään ja niskan suojaamiseen täytyy kiinnitttää huomiota.

Tarkoituksenani oli hiukan varoa kajakin pohjaa, mikä osoittautui ensimmäisessä rantautumisessa taukopaikallle mahdottomaksi. Lyhyellä vesivehkeellä on keulan ollessa maissa itsekkin lähempänä rantaa, mutta tällä ei käynytkään niin helposti,siis keula edella kivikkoon, niin että rutisee.

Kaisloista näkyy tuulen voimakkuus ja homma alkoi mennä hieman totiseksi. Keula läpäisi aallot hienosti, mutta vasten puhalta tuuli löi pärskeet naamalle. Olin tyhjentänyt istuinkaukalon tauolle tulessa, mutta unohtanyt tulpat auki, vanha oli itsestään tyhjentyvä. Kun lähdin liikkeelle, oli sylissäni 50 litraa jääkylmää merivettä. Uuden rantautumispaikan löytymiseen meni jonkun aikaa ja silloin oli todettava, että kuivapuku antaa vain hieman lisäaikaa pelautumiselle, alkoi nimittäin tulla kylmä. Sain vedet pois ja pääsin perille. Olin ollut vähällä kaataa kajakkini, joten perillä rannassa kokeilin, kuinka helposti mennään nurin. No, todelle helposti. Samalla harjoittelin kaatumistilanteesta selviytymistä. Oli kaikenkaikkiaan tarpeellinen henkinen ja fyysinen tyhjennysharjoitus, ei tarvinnut enään loppupäivästä muuta puuhata.

Uuden kajakin käyttöönotto

Nyt oli sunnuntaina hyvä hetki laskea uusi peli vesille. Selästä iski taas hermot jumiim ja näin sain annettua nikamille liikettä.

Aluksi oli totuttelemista epävakauteen muutama minuutti.

Tämä on hyvin erilainen, kuin aikaisempi lyhyt ja leveä pulkka.

Tällä on varmasti kiva lähteä merelle retkelle, kun saa selän kuntoon. Hieman riskaapelia lähteä melomaan, jos nippanappa pääsee omin voimin tuosta ylös.

Testasin myös uudet kelluntaliivit

Vaikka kuivapuvun alla oli kohtuullisesti vaatetta, kylmyys alkoi hiipimään läpi. Tuolla muutama asteisessa vedessä on aina lähtö lähellä.

Niin kauaa ei ole hätää, kun ei kastele päätänsä. Huomaan kunnon lämmittävä karvalakki.

Taas konehommia.

Tein pyörään uudet sähköt ja niputin koeajoa varten.

On siinä aika kova homma.

Olin ruokkimassa tipuja, kun kalkkuna pyrähti kädelle ja kiipesi kainaloon. Noista pitäisi tulla syötävää.

Raivattiin mökillä pajukko pois  ja tehtiin niistä risuaita.

Näkymä joelle on kaunis. Tuosta on hyvä kalastaa.

Takatalven hienot valoisat päivät

Ollaan haaveiltu mökkipaikasta tuon joen rannalta. Tänään näin naapuriani ja rohkaisin mieleni. Kannatti, nyt meillä on mökki joen rannassa, noin 900 metrin päässä. Ei paha mökkimatka.

Paikka on ollut jokusen vuoden käyttämättä ja piha päässyt hieman villintymään. Mökki itsessään ei ole kaksinen, mutta se ei ole pääasia. Suunnittelin tekeväni siirrettävän saunan tuonne. Tuossa on kiva kesäiltana rillailla ja katsella majavien puuhasteluja.

Tiput ovat pysyneet hengissä ja kasvaneet kovasti. Kuusi vuorokautta ja 124g painoa, aika hyvin kalkkunan alulta.

Uolevi otti hieman matsia. Ei kannattasi alkaa isommilleen. Todennäköisesti tuo alle kiloinen rääpäle kävi Pörtsin, noin 15kg kalkku-ukon kimppuun ja huonosti kävi. Tuntuu vaan tulevan aina selkäsaunan jälkeen entistä rohkeammaksi. Tuo todennäköisesti menettää henkensä vielä tuolla touhulla.

Mopo edistyy, koeajo lähestyy.

V2 murinaa

Olen rakentanut fillaria siinä toivossa, että huhtikuun alussa se olisi testiajokunnossa. Tein pakoputken ja ilmanputsarikotelon sisäosat ja aloitin sähköjen asentamisen.

Nyt on jo valot edessä ja takana ja vilkut toimii. Sain eilen mopon käyntiin ja äänet vaikuttivat asiallisilta.

Heräsi henkiin.

 

Linnunpoikasista saa hieman huonoja kuvia infrapunalampun alla, mutta saldo ensimmäisestä haudonnasta itsetehdyllä koneella oli kaksi kalkkunaa ja viisi kananpoikasta. Kaksi kalkkua ja yksi kana ei kehittynyt.

Kuvassa kaksi raidallista kalkkua, yksi musta kana ja kaksi mustaa kääpiökanaa.

Kyllä on söpöys huipussa muutaman minuutin ikäisellä kalkkunalla.

Oli pakko siirtää ne aika pian koneesta, koska olivat yllättävän ponnekkaita etenijöitä. Näitä kun saisi onnistumaan. Siinä saattaa olla meidän ensi joulun palvikalkkuna.

Seuraava annos on jo koneessa.

Kävin ostamassa kymmenen ankamunaa ja kuusi pronssikalkkunan munaa, lisäksi tuli muutama omien kalkkujen muna lisäksi.
Pitää tehdä jatkokehitystö haudantakoneeseen, jotta saisi enemmän munia samalla kertaa. Olen todennut, että täytyy opetella kalkkunoiden keinohedelmöitystä, jotta pystyy takaamaan siitosmunien tulon. Amanda-kalkku ei päästä tuota meidän pronssikukkoa lähelleen.

Uusi paatti

Kävimme Welhonpesästä noutamassa syksyllä tilaamani kajakin.

Tuolla oli arviolta satoja kajakkeja ja kanootteja. Onneksi en saanut päähäni mennä paikanpäälle tutustumaan tarjontaan. Ei olisi tullut mitään.
Laaja-alaisen nettitutkimuksen jälkeen päädyin ranskalaiseen pulkkaan.

Siinä se on, Dagin Mid-way. Vaikuttaa hyvältä, pitäisi olla huomattavasti aikaisempaa nopeampi. Voi olla hieman opeteltavaa, kun on tottunut äärettömän vakaaseen peliin, tuo ei sitä ole.

Samalla reisulla sain vanhemmilta joululahjan, kunnon melontaliivit.

Melontakauden avaijaiset

Keskiviikkona 7.3 oli oiva hetki aloittaa melonnat tälle sulalle kaudelle. Kiskoin kuivapuvun pääle, vaihtovaatteet vesitiiviiseen pussiin, mehua pulloon ja menoksi. Työntelin nelisensataa metriä kajakkia kottikärryillä ja sitten vedin sänkipeltoa pikin parisataa metriä pulkkaa perässäni. Joki on auennut pääosin viime perjantaina, joten oli odotettavissa jäätä jossain kohdissa. Merelle ei olisi vielä päässyt, koska alajuoksulla oli ihan vielä kunnon jäisiä kohtia.

Mietin hetken, miten tuosta pääsee likkeelle ja päädyin hauskoista kotiviedoista tuttuu konstiin laskea kajakilla veteen. Jenkit tekee sen kanootilla ja sehän ei onnistu. Arvioni onnistumisesta oli oikea, mutta sen verran keula hörppäsi, että sain vedet syliin. Aika viileää se oli. Keli oli hieno, aurinko alkuun pilkisteli pilvien takaa, kunnes hetken päästä päätti tulla rohkeasti esiin innostamaan melojaa. Pikkulintuja oli jo kivasti äänessä ja se oli kivaa melontamusiikkia.

Keväinen hetki oli todella kaunis, jostain syystä pidän keväästä kaikkein eniten. Maisema on jotenkin selkeämpi ennen vihreän kasvua. Voi tietysti olla osuutensa sillakin, että oli nuorempana allerginen heinille, ja kesän tulo tiesi huonoa,

Muutaman kilometrin päässä oli sivu-uoma, jota en ole koskaan onnistunut melomaan. Se on jotain kilometrin pituinen ja metrista kolmeen leveydeltään. Alku oli mukavan näköistä ja taisin arvata, mitä on odotettavissa. Sain kivan seikkailun, kun oli jäätä ja majavan kaatamia puita esteenä. Sit-on-top kajakki yhdistettynä kuivapukuun, on hieno yhdistelmä.  Jos tulee esteitä, joista et pääse melomalla, hyppää pois paatista ja vedä pulkka yli. Noissa olosuhteissa voisi vielä saappaissa olla nastat, niin johan sitä olisi helppoa seikkailua.

Loppumatkan joiduin hinamaan kulupeliäni, joka tulee ihan hyvin perässä.

Pienen mehutauon jälkeen oli rauhallista melomista kohtauspaikalle, josta jälleen sain kyydin kotiin töistä palaavalta vaimolta. Taas tuntui siltä, että lunastin antamiani lupauksia itselleni. Tätähän olin vuorotteluvapaaltani odottanut.