Olen säilyttänyt velimiehen aikanaan saamaa Peugeot-runkoa aikomuksenani tehdä siitä vielä menopelin. Syksyllä laittelin sen kasaan ja tein siitä trendikkään sinkulan. Alkuperäinen stemmi on jossain, joten laitoin setuppia hakeakseni jonkun löytyneet siksi aikaa kunnes alkuperäinen löytyy. Löysin Exeltoon navoilla olevat aluvanteet, isomman eturattaan deletoin laikalla. En ole vielä punninut, mutta fillari on todella kevyt. Takana on alkuperäinen rataspakka, sinkula ratas on hakusessa. En taida raaskia maalata tuota runkoa, koska silloin menettäisin nostalgiaa, joten täytyy vain puhdistaa se ja vahata kunnolla.
Eräänä jäisenä ja loskaisena päivänä tuskastuin kun ei pystynyt pyöräileen eikä lenkkeilemään. Tein kuntopyörän. Tuolla on hyvä ottaa hiet suulissa ja samalla latailla mankin akkua. Yllätävää kyllä tuo toimii ihan kivasti.
Talvipyöräilyt tulee ajeltua laadukkaalla Bilteman Yosemitella, jonka ostin vuosia sitten työkaverilta kahdella kympillä. Hyvin huollettuna ajaa asiansa. Tärkeintä on pitää ketjun yläosa kireällä mahdollisimman paljon. Olin ottaa muutamat lipat jalat remmeillä kiinni polkimissa, joten tilasin nastarenkaat.
Kun hetki sitten näytti talvi tulleen, kavoin enskan esiin. Tiet oli paksun jään peitossa, joten ajokausi päästiin avaamaan. Tämä minun moottoripyöräily on jotenkin vaan muuttunut talviharrastukseksi. En ajanut viime kesänään yhtään prätkällä. Haavena on saada kilvellinen enska talvikäyttöön.
Jotenkin se tuntuu mukavalta pukea pitkän tauon jälkeen enduro-haarniska päälle ja kuulla nelitahtisen murisevan. Toivottavasti nyt se pakkanen saapuu ja jäädyttää joen ja meren. Joen jäällä ajo on melkoisen jännittävää, vaikka se on tasaisella ajo. Viimetalven saldo oli kerran takapyörä joen jäästä läpi.
Jos saisi aikaiseksi kilvellisen pyörän, voisi tehdä pitkän jäävaelluksen joskus. Jotenkin aistit terävöityy, kun koko ajan odottaa jään pettävän altaan. En halua joutua pulaan, mutta jotenkin elämä tuntuu tuollaisissa tilanteissa väkevältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti