Ajatus pyöri keväisin mielessä, mutta -12 keväällä päätin ryhtyä toimeen. Opiskelin munanetistä lintujenpitoa ja etsin kalkkunanpoikasia ostettavaksi. Selvisi, että hybridi-kalkkunoiden lisääntyminen ei onnistu luonnollisesti ja kaikki tuotetut poikaset menevät tehotuotantoon. Nokialta kuitenkin löytyi paikka, josta poikasia oli saatavilla. Ajattelin ottaa viisi, mutta myyjän perusteluilla päädyin ottamaan kymmenen poikasta. Myyjä kertoi kalkkunoiden olevat tyhmiä ja yksinkertaisia eläimiä, no sehän helpoittaisi vielä lisää teurastushommia. Poikaset olivat kuusi viikkoisia ja tuossa vaiheessa niillä on jo sulat ja pärjäävät alkukesän ilmoissa ulkona.
Rajasin parin aarin alueen tontin takanurkasta ja kunnostin vanhan valimon yösijaksi. Suurimmaksi uhkaksi arvioin ketut, mutta vaara olikin hieman lähempänä.
Haimme juhannuksena poikaset kotiin ja aloimme ihmetellä lintujen elämää.
Koska hybridit on jalostettu nykyaikaisen tehotuotannon tarpeisiin, ne syövät koko ajan ja sontivat.
Vaikka jalostus on noissa todella pikällä, lintujen perusvaistoja ei ole pystytty vähittämään. Tykkäsivät nukkua orrella. Oliskohan kuvien välillä kolmisen viikkoa. Kasvutahti on hirvittävä, vaarana on jalkojen pettäminen. Orren eteen oli pistettävä verkko merikotkavaaran takia. Yksi oli jo syöksynyt kohti tarhaa todella matalalla.
Lintujen nukkuminen orrella on hyvä asia, koska silloin ne paremmassa suojassa ja pysyvät puhtaampana. Linnut kakkaa koko ajan ja orren alla on aika läjät aamulla.
Ensimmäinen kesä meno opetellessa linnunkakkaan. Nyt se ei enään juuri haittaa.
Syksyllä teurastimme linnut ja jouluna oli uskomattoman hyvää palvikalkkunaa pöydässä. Ei tullut tehotuotettua mössöpossua ikävä.
Jostain syystä päätimme jättää yhden ukon ja akan kasvamaan toistaiseksi. Sitten tuli opiskeltavaksi sukukypsät kalkkunat. Yli kaksikymmentä kiloinen ukko kun yrittää kiivetä akan selkään, tulee pahaa jälkeä. Ukko puhkaisi akan kyljet ja olimme aika neuvottomia. Onneksi saimme ohjeet ja saimme akan pelastettua.
Molemmista kyljistä löytyi reijät, toisella oli vielä isompi.
Viikon päästä näytti paremmalta ja kolmen viikon kuluttua en meinannut löytää kohtaa.
No ukko teuraaksi ja uutta kaveria etsimään.Eikä löytynyt mistään. Linnut eivät selviä yksin ja päädyin ostamaan muutaman kanan kaveriksi. Löytyi kolme tehotuotannossa ollutta ja poistokuormasta napattua Hy line brown-kanaa ja kukko kaupanpäälle. Noita kutsutaan yleisesti teho-tytöiksi kovan munimisen vuoksi. Kun näin ostokseni, meinasi itku tulla. Kanat oli kuin kynittyjä ja kukolta puuttui perssulat ja toisen jalat varpaat oli vänkyrät. Laitettiin kalkkunalle, joka oli saanut Amanda-nimen, seuraksi. Tämä seurakunta asusti meillä talossa sisällä, tarkemmin öljysäiliön kanssa samassa kopissa. Koko talvi päivisin ulkoiltiin. Etsin Amandalle pronssikalkkuna-urosta kaveriksi. Prossit on pienempiä ja tällaisesta parista pitäisi tulla jälkeläisiä.
Alkukesästä löytyi Nokialta ukko ja samalla kun haimme poikasia, tuotiin Pörtsi uuteen kotiin. Tämäkin näytti aika kärsineeltä eläimeltä, rinnasta puuttui sulat, ylipainoa oli kertynyt ja aika stressaantunutkin tuntui olevan.
Pörtsi juuri saapuneena.
Tässä ukko tällä hetkellä ja helpotus on ollut aika suuri, kun on tullut kuntoon. Sulat on uusiutunut mahtavasti ja Pörtsi on haareminsa ehdoton valtias.
Upea näky keittiön ikkunasta auringonpaisteessa.
Lintu on aika vaikea kuvattavaksi ja varsinkin kun tuo meinaa käydä hieman päälle. Tuntematon tuskin olisi tuossa kyykyssä kuvaamassa.
Amandalla oli syksyllä sulkasato ja nyt on hyvässä sulassa talvea varten. Linnut pitävät itseään puhtaana kylpemällä maassa ja kura-aikaan se tarkoittaa melko likaisia lintuja. Pörtsi ei sulkiansa maassa tahri. Amanda aloitti munintansa helmikuussa ja muni syksyyn asti. Nyt näyttäisi jatkuvan.
Amanda on puhtaana hyvin kaunis lintu, saattaa tuntea nimensä.
Kun päädyimme ratkaisuun jättää lintuja talveksi, heräsi ajatus ottaa kanojakin. Tämä siis ennen seuralaiskanoja. Olisi kiva saada munia omasta kanalasta. Aikani aihetta tutkailtuani, ostin kolme kanaa ja kaksi kukkoa rodultaan kääpiö-koch. Ne ova alkuperältään kiinalaisia koristekanoja.
Alkukesästä -13 tuli Pörtsin kanssa samalla kyydillä 25 kalkkunan poikasta. Niistä kymmenen oli menossa eteenpäin ja loput oli jäämässä meille. Tarkoitus oli näistä jättää muutama akka siitoseläimiksi. kokemus oli jo karttunut sen verran, että osasi erottaa akat ukoista jo alussa. Tuollainen määrä poikasia toi uuden ongelman, aitauksessa ei riittänyt heinää syötäväksi kovin kauaa. Toisena juttuja kakan määrä oli hirwittävä. Ruokaa, eli rehua ja viljaa alkoi kulumaan enemmän kuin ymmärsi ostaa. Vaikka määrä väheni, oli meillä kuitenkin ruokittavia eläimiä noin 25 edelleen. Loppukesästä päätimme, ettei meille tule enään tuollaista määrää hybridejä. Tarhasta sai haravoida kerran päivässä kottikärryllisen kakkaa.
Syyskuun alussa aloitetuissa teurastuksissa oli ukolla perattuna painoa n.18 kg. Tuollaisten valtavien kalkkunoiden kanssa painiessa on leikki kaukana. Kun ovat saaneet vapaasti juoksennella ja käyttää siipiä, on voimaa kertynyt melkosen paljon. Lentämään nuo ei varsinaisesti pysty.
Nyt on päädytty tilanteeseen, että Pörtsillä on neljä akkaa laumassa ja kohta pitäisi aloittaa munien haudonta. Haudontakoneen osat on vähinneet jonnekkin, maksettu ne on kiinanpojalle kuitenkin.
Tämän vuotiset akat ovat jo munineet jonkin aikaa.
Meidän takapiha ja tontin takaosa muuttunut lintutarhaksi. Tein katoksen sadepäivien oleskelupaikaksi ja ruokailuun.
Kalkkunat ovat yönsä meidän kanssa saman katon alla ja välillä meinaa sisällä hieman olla kakanhajua. Kuivikkeet tosiaan poltetaan. Kyllä niitä koppia rakentelisi, mutta niitä ei pysty lämmittämään. Joka aamu ja ilta marssitetaan kalkut tarhasta sisälle. Kun alkaa hämärtyä, on lauma tarhan portilla odottamassa ja ilman eri käskyä marssivat portin auettua sisälle. Elikkäs kalkkunat on verrattain fiksuja, mutta kovin arkoja ne ovat.
Viime talvena oli kääpiöt pihalla vanhassa kontissa ja sen lämmittäminen maksoi jotain kaksisataa euroa. Asiaa mietittyäni päädyin rakentamaan kanalan lämpövoimala-kontin etuosaan, puut voi olla ulkona. Nyt toivottaavasti kanat pysyvät sulina pannuhuoneen hukkalämmöllä.
Kanat voivat päiväsaikaan kulkea vapaasti ulos ja sisään.
Pari päivää opeteltiin kulkua ja sitten se sujui itsestään. Kanat ovat oppivaisia ja uteliaita. Varsinkin nuo entiset laitosasukit on todella helppoja.
Sisällä on paljon tasoja ne ovat suosittuja nukkumispaikkoja.
Toisella seinällä on kolme kerrosta. Kääpiöt viihtyvät ylimmällä. Linda ja Silvia kuikuilee.
Keskiväli on yleinen kahinointipaikka. Uolevi, meillä tänäkesänä syntynyt, ainoa kääpiökukko.
Alimmaisessa välissä on Kurko ja kanat. Lattialle ei ole kääpiöillä mitään asiaa.
Sisällä ei lonnita vaan liikutaan vauhdilla.
Tässä yksi syy pitää kanoja.
Yksi lintujen suosikkipaikoista on vanhan ruuhen alunen, siellä voi kylpeä ja olla ilmasuojassa.
Kesällä -12 Amanda ja Pörtsi sai aikaan siitosmunia, mutta niiden haudonta ei onnistunut. Laitoin ne Rudin alle, mutta hieman munaa isompi lintu ei onnistunut hautomaan niitä. Munissa oli kuitenkin kalkkunan alut.
Silvia hautoi onnistuneesti kaksi kääpiötä ja yhden tehotuottajan.
Noiden teho-tyttöjen jälkeläisiä olen ajatellut kasvattaa ensi kesänä syötäviksi.
Teho-tytöiltä on jalostettu hautomis omisnaisuus pois, mutta kääpiöt sitävastoin ovat erittäin hautomisintoisia ja hyviä äitiä.
Nuo saivat elää kesän vapaana ja tuosta valkoisesta tuli ihan villilintu.
Kesä -12 kalkkunoilla meni lähes kokonaan rehuilla, kun en osannut syöttää niile viljaa. Tein ensimmäisen litistimen ja ajoin ohran ja kauran sillä littiin.
Tein kakkos version, jälleen nurkista löytyvistä aineksista.
Tässä on kymmen senttiset telat ja melko kova pyörintänopeus. Metelin on kova. Syöttösiiloon mahtuu koiranruokasäkillinen kauraa.
Koneena on 2,2 kva kolmivaihekone.
Säkillinen menee läpi muutamassa minuutissa. Kun keksin liottaa kauraa jonkin aikaa ennen tarjoilua, alkoi kelpaamaan. Viljaa ja rehua ei saa samaan aikaan tarjolla. Meillä on ulkona tarjolla viljaa ja illalla sisällä rehua.
Tämän hetkinen lintutilanne:
kalkkunat 1+4
kääpiöt 1+4
kanat 1+4
kolme ukkoa ja 12 munivaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti