Tälle keskiviikkopäivälle oli luvattu 6 m/s maatuulta ja aurinkoista, joten päätin lähteä testaamaan uutta kajakkia ensikertaa merelle. Jo peruslenkikseni muodostunut Halluskerin kiertäminen oli tavoitteena.
Alkumatka meni tunnustellessa ja myötätulessa surffaillessa. Ensimmäinen havointo oli, että kun on pitempi paatti, tuulipintaakin on enemmän.
Vaikka maalla olisi jo lämmintä, pienelläkin tuulella tuolla on kylmä ja erityisesti pään ja niskan suojaamiseen täytyy kiinnitttää huomiota.
Tarkoituksenani oli hiukan varoa kajakin pohjaa, mikä osoittautui ensimmäisessä rantautumisessa taukopaikallle mahdottomaksi. Lyhyellä vesivehkeellä on keulan ollessa maissa itsekkin lähempänä rantaa, mutta tällä ei käynytkään niin helposti,siis keula edella kivikkoon, niin että rutisee.
Kaisloista näkyy tuulen voimakkuus ja homma alkoi mennä hieman totiseksi. Keula läpäisi aallot hienosti, mutta vasten puhalta tuuli löi pärskeet naamalle. Olin tyhjentänyt istuinkaukalon tauolle tulessa, mutta unohtanyt tulpat auki, vanha oli itsestään tyhjentyvä. Kun lähdin liikkeelle, oli sylissäni 50 litraa jääkylmää merivettä. Uuden rantautumispaikan löytymiseen meni jonkun aikaa ja silloin oli todettava, että kuivapuku antaa vain hieman lisäaikaa pelautumiselle, alkoi nimittäin tulla kylmä. Sain vedet pois ja pääsin perille. Olin ollut vähällä kaataa kajakkini, joten perillä rannassa kokeilin, kuinka helposti mennään nurin. No, todelle helposti. Samalla harjoittelin kaatumistilanteesta selviytymistä. Oli kaikenkaikkiaan tarpeellinen henkinen ja fyysinen tyhjennysharjoitus, ei tarvinnut enään loppupäivästä muuta puuhata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti