Mietin hetken, miten tuosta pääsee likkeelle ja päädyin hauskoista kotiviedoista tuttuu konstiin laskea kajakilla veteen. Jenkit tekee sen kanootilla ja sehän ei onnistu. Arvioni onnistumisesta oli oikea, mutta sen verran keula hörppäsi, että sain vedet syliin. Aika viileää se oli. Keli oli hieno, aurinko alkuun pilkisteli pilvien takaa, kunnes hetken päästä päätti tulla rohkeasti esiin innostamaan melojaa. Pikkulintuja oli jo kivasti äänessä ja se oli kivaa melontamusiikkia.
Keväinen hetki oli todella kaunis, jostain syystä pidän keväästä kaikkein eniten. Maisema on jotenkin selkeämpi ennen vihreän kasvua. Voi tietysti olla osuutensa sillakin, että oli nuorempana allerginen heinille, ja kesän tulo tiesi huonoa,
Muutaman kilometrin päässä oli sivu-uoma, jota en ole koskaan onnistunut melomaan. Se on jotain kilometrin pituinen ja metrista kolmeen leveydeltään. Alku oli mukavan näköistä ja taisin arvata, mitä on odotettavissa. Sain kivan seikkailun, kun oli jäätä ja majavan kaatamia puita esteenä. Sit-on-top kajakki yhdistettynä kuivapukuun, on hieno yhdistelmä. Jos tulee esteitä, joista et pääse melomalla, hyppää pois paatista ja vedä pulkka yli. Noissa olosuhteissa voisi vielä saappaissa olla nastat, niin johan sitä olisi helppoa seikkailua.
Loppumatkan joiduin hinamaan kulupeliäni, joka tulee ihan hyvin perässä.
Pienen mehutauon jälkeen oli rauhallista melomista kohtauspaikalle, josta jälleen sain kyydin kotiin töistä palaavalta vaimolta. Taas tuntui siltä, että lunastin antamiani lupauksia itselleni. Tätähän olin vuorotteluvapaaltani odottanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti