Haudonta on alkanut

Ensimmäinen erä munia on pistetty hautomakoneeseen. Siinä on kalkun ja kanojen munia. Jotain muutoksia läpivalaisussa näkyi, mutta ei ole vielä kokemusta, jotta voisi sanoa, onko tipuja tulossa. Ensimmäiset merkit elämästä pitäisi näkyä reilun viikon päästä.

Munilla on automaattinen kääntö muutaman tunnin välein. Lämpöä pitää yllä jatkuvasti palava 40w lamppu ja termoostaatti ohjattu 60w lamppu. Ilmaa kierrättää tietokoneen puhallin. Kosteutuksen hoitaa kaksi vanhaa kahvikuppia, joissa on vettä.

Laitteesta tuli yllättävän siisti minun tekemäkseni.

Laitteen ohjauselektroniikka.

Digitaalinen kosteusmittari.

Kääntö tapahtuu digitaalisesti ohjattuna Porschen takalasin pyyhkimen moottorilla. Tuo pitäisi vielä koteloida, mutta ensin haluan seurata sen toimintaa.

Lämpötilaa tarkkailen 1-wire järjestelmää käyttäen LogTemp- ohjelmalla.


Pari kuvaa mopo-projektista.

Tässä ollaan nyt, noin 20 tunnin päässä koeajosta.

Tässä lähtökohta, jonka paloittelin.

Cyclone

Taas on tullut puuhasteltua mopon kanssa. Ostin projektiin puuttuvia osia ja homma nytkähti eteenpäin.

Nyt on toimiva kone paikoillaan, Buellin M2 Cyclone 1200cc. Tankki ja riittävästi muita alkuperäisosia.

Mopon rakentelua

Eipä ole tullut paljoakaan harrastettua viime aikoina. Voimat on ollut aika loppu ja kelit ei ole oikein innostaneet ulkoiluunkaan. Jäälle ei uskalla enään mennä, joten parempi rakennella tallissa moottoripyörää.

Muutin runkoa niin, että takasylinterillä on enemmän tilaa ja tein takaiskarille uuden kannakkeen. Hitsailin saumat ja hion ne, sekä maalasin rungon.

Aloitin tankin teon XT:n tankkia käyttäen. Tein moottorin alle kiinteät suojaputket. Tarkoituksena on tehdä vielä pohjapanssari. Rungon muutoksen näkee hyvin, nyt pystyy takakannen purkamaan hyvin kone paikoillaan.

Lumisade

Olin valmistautunut tuleviin lumisateisiin laittamalla Valmetin iskuun. Eilen vielä rakentelin perälevyyn kiinnitykset Valmetille, Majorin kiinnityspisteet olivat liian leveällä. No tänäaamuna oli sitten lunta pihassa ja eikun traktori lohkolämppäriin. Hetken lämmityään täräytyin koneen käyntiin ja lähdin peruuttamaan katoksesta. Pääsin metrin kun kone alkoi rököttämään ja sitten sammui. Lähti vielä käyntiin, mutta vaikeni kokkonaan. Sitten alkoi naftassa uiminen ja lopulta totesin siirtopumpun olevan rikki. Onneksi kyliltä löytyi uusi ja kävin sen samantien hakemassa. Iskin pumpun paikoillleen, mutta se ei alkanut imemään. Siinä sitten aikani läträttyäni sain koneen käyntiin ja pääsin autraushommin. Meni varmaan kaikkiaan viisi tuntia.

Täytyy vielä tuo letku joskus lyhentää.

Siirsin pyöräprojektin sivuun ja ajoin sakemannin pukille.

 
Olen ajatellut hieman kaupitella, vaikka se koville ottaakin. Täytyy hankkia talvikumit tuohon, ei ole vielä ollutkaan 28 vuoden aikana tuon alla sellaisia.

Ohjuksessa oli kesällä tärinää ja huomasin toisen etujarrulevyn olevan kiero. Olin hankkinut sellaisen valmiiksi.

Kyllä on laatuautoa hieno ruuvata citikan jälkeen. Kaikki osat on laadukkaita ja keveitä. Tuo napa on jotain alumiiniseosta. Ei mennyt tuntiakaan tuossa, vaikka napa pitää iroittaa ja levy on siinä pulteilla kiinni. Tämä pikkuinen Porsche on ehdottomasti hienoin autoni tähän asti ja todennäköisesti tästä eteenpäinkin.

Pitkä viikonloppu

Fali-koiran silmissä on ollut syksynmittaan ongelmia, jotka on ilmeisesti lähtöisin jostain vauriosta. Sain perjantai-illaksi puoli seitsemäksi ajan Tampereelta silmäspelisialistilta. Edellinen asiakas oli silmän poistossa ja meidän vuoro tuli aikalailla myöhässä. Lääkäri totesi koiron tarvitsevan leikkauksen ja koiro pistettiin samantien tajuttomaksi. Falilta poistettiin silmistä ulointa kerrosta ja asennettiin piilolinssin kaltaiset suojat molempiin silmiin. Päästiin kotimatkalle joskus yhdeksän jälkeen tajuton koira mukana. Eipä tuo paljoakaan tajuihin tullut, joten isäntä koiran viereen nukkumaan. Aamulla eläin oli jo melko tajuissaan.

 Fali on niin kokenut sairastaja, että makoilee tottuneesti sairastuvalla ja työntää päänsä tötteröön ulkoilun jälkeen. Surkean näköinen.
Ihmisillä, jotka valittavat terveyskeskusmaksuista, ei ole koiraa ilman vakuutusta.

Lauantai-iltana ajattelin rentoutua askartelun merkeissä.

Päädyin lyhentämään projektin runkoa parilla sentillä.

Olin hitsannut rungon takaosan jigiin kiinni.

Kokosin rungon ja tarkistin suoruuden.

Suununtaina asensin moottorin uudelleen paikoilleen.

Leikkasin Sporsterin rungon palasen, jossa oli takakiinnike, pois ja tein kokonaan uuden. Lisäksi tein säädettävän moottorin alustan, jolla passasin koneen linjaan. Katselin alkuperäistä kannaketta ja tulin siihen tulokseen, että en ehkä pysty samaan laatuun kuin HD:n tehdas (paitsi Kukon avulla).

Päivien täytettä

Tässä on mennyt kohta viisi kuukautta kotona, eikä aika ole kerinnyt tulemaan pitkäksi. Välillä itsekkin ihmettelee, mitä on tullut päivän mittaan tehtyä.

No, aamun lintujen hoidon ja lämmityksen aloittamisen jälkeen voi askarella traktorin ketjujen kanssa.

Koska Majori luovutti ykköskoneen paikan Valmetille, sai se luovuttaa myös jääketjut. Ne on tietysti ihan liian pitkät. Näin helposti saa ketjut asennettua. Levitetään ketju suulin lattialle.

Laitetaan narulla ketjun pää vanteeseen.

Peruutetaan ketju paikoilleen, lyhennetään sopivaksi ja kiinnitetään sakkeleilla.

Tehdään sama molemmille ketjuille ja siinä se. Pikkuhomma.

Sitten voi päästää linnut ulos jaloittelemaan.

Ja hetkenpäästä etsiä niitä lähimetsistä.

Prätkästä takavanne pois.

Uuden sisäkumin vaihto.

Vanne paikoilleen.

Sitten voi miettiä iltapäiväksi jotain kivaa puuhaa. Näin ne päivät kuluu.

Pyöräilyä joella

Eilen sunnuntaina olessani joella ajelemassa prätkällä, heräsi halua lähteä kohti alajuoksua. Silloin ajatus ei ollut totetuttamiskelpoinen, koska olin unohtanut jääpiikit kotiin. Illemmalla tuli tarve maanantaille lähteä käymään kylillä, sain idean ajaa jokea pitkin fillarilla kylille. Normaalivarustukseen päätin lisätä nuo mainitut pelastautumisvälineet ja kokonaisen vaatekerran kenkineen. Arvioni mukaan pääsen jäihin tiputtuani ylös avannosta ja sen jälkeen on pari minuuttia aikaa vaihtaa kuivat vaatteet. Varakengikseni valitsin lenkkarit, jotta voi juosta tarvittaessa itsensä lämpimäksi. Olin mielestäni valmis retkelle. Aamulla oli taas totutusti viileät -17 astetta ja ei se siitä tainnut puoleksipäiväksi paljoakaan keritä lauhtumaan. Reppu selkään, fillari alle ja suunta kohti jokea.

Ajelin pellonlaitaan ja pienen matkan joelle, josta rantapuskan läpi jäälle.

Ensimmäiset kolme kilometriä olisi turvallista menoa, joten varpaat lenkkeihin ja menoksi.

Ensimmäisenä koskipaikkana tuli Konihaara, jonka saa kierrettyä sivu-uomaa pitkin.

Pidin siinä tauon ja nautin upeasta talvipäivästä. Olin itselleni luvannut liikua talvella ja nyt lunastin sitä lupausta.

Ei ole edes naama huurussa.

Puukosken tiesin olevan auki, ajelin rannalla kulkevia polkuja.

Tuossa kohtaa ei ollut jäätä juuri edes reunoilla.

Puukoski oli oikein kaunis, kuva ei ihan pysty välittämään kaikkea. Se taitaa olla useasti niin, että siellä missä on kaunista, kuolemakin on lähellä.

Matka jatkui sulia kohtia väistellen.

Sulan ja penkan välissä 2-3 metriä, aika jännä paikka ajaa.

Matkani päättyi Stääveille, jonne raahasin pyöräni viimeisen kilometin metsän läpi. Kymmenen kilometriä ja reipas tunti riemua koko rahan edestä. Tuo retki olisi aavistuksen verran rennompi, jos olisi joku kaveri mukana. Nyt yksin ollessaan täytyy koko ajan tarkasti arvioida kulkureitin turvallisuutta. Vaikka polkeminen oli helppoa, ei tuota helpoksi silti voi sanoa.

Eikä tuosta oikein jatkaakkaan voi. Omassa lähiympäristössä voi kokea hienoja elämyksiä kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni, hieman uskaltaa ja lähtee liikkeelle.