Talon lämmittäminen

2012 keväällä näytti siltä, että en jatka enään samassa työssä pitkään. Suurin huolenaihe oli meidän vanhan talon lämmittäminen. Se oli yhdessä työmatkan kulkemisen kanssa suurin menoerä. Asiaa kaikinpuolin tutkittuani, päädyin puulämmitykseen. Veljelläni oli hyviä kokemuksia aiheesta, isäni hallitsee järjestelmän rakentamisen ja puuta on halvalla tarjolla. Maalämmöt ja muut oli poissuljettuja, koska järjestelmä tuli rakentaa ja maksaa 2013 syksyyn mennessä. Monia eri ratkaisuja päässäni pyöritellessäni, päädyin rakentamaan merikonttiin lämpökeskuksen. Varaaja sijoitettiin entiseen autotalliin. Öljylämmitys jätettiin sillensä, eli se varmentaa puulämmitystä ja on helppo ottaa käyttöön.

 Ajatukseni oli, että sisälle tulee kaikki uutta ja konttiin käy vanha kattila. Jos kattila olisi osoittautunut huonoksi tai joudun sen joskus vaihtamaan, onnistuu se "helposti" minulta. Kattilan sijaintiin kontissa oli monta syytä: paloturvallisuus, puiden tuonnin helppous, savut ei tule sisälle ja pannuhuoneen toimiminen karjakeittiönä. Tarkoitus oli jakaa kontti puoliksi ja etuosassa säilyttää puita, toisin kuitenkin kävi.

Latauspumppuna on Laddomat ja sitä ohjataan digitaalisesti.

Piippu on haponkestävä ja eristettu, pituutta 7 metriä.

Sisälle taloon tuli kolmen kuution varaaja ja puoli kuutiota paisuntatilaa. Onneksi oli tuollainen ylimääräinen autotalli. Nyt lämmitettävää pinta-alaa on noin 250 neliötä ja se vie jonkun verran puuta.


Kattila on O.Kuhlmannin alapalo -80 luvulta. Tämä on erikoismallia ja siinä voi polttaa melkein mitä tahansa ekolookisesti.

Varaajan ylälämmöt on tänä aamuna noin kolmessakympissä ja siitä lämmittelin varaajan 80 asteiseksi.

Käytän lämmittämiseen puuta, haketta ja kalkkulan kuivikelastua.

Muutamalla kuivalla laudanpätkällä sytytetään.

Heittelin klapeja päälle puoli pannua.

Päälle kalkkunankakalla terästettyä kutterinlastua. Tuo eka annos palaa ehkä kolme varttia.

Toisen satsin aika.

Klapeja...

Haketta, jokossa kierrätettyä eko-palamisen tehostinta.

Biojätteet..

Kutterinlastua.

Ja kanttamyöten klapeja.


Tuossa annoksessa menee jo helposti tuntikin.

Kolmas pesällinen

Klapeja reilu puolikas...

Haketta, lämmöt tässävaiheessa on ylhäällä 80 ja alhaalla 60 astetta.
Hiukan voi vetoa pienentää .

Puoli kympiltä aloitin ja kahden maissa varaaja oli kuuma. Kun tässä päivät kotinurkissa puuhailen, tuo menee siinä ohessa.

Tämän talven lämmityskustannuksia arvailen, 200e rankoja, 30e dieseliä ja 20e moottorisahan bensoja. Päästää noin kolmellasadalla eurolla luultavasti, se on öljyllä lauhan pakkaskuukauden hinta.

Puiden tekoon pitää olla tietysti koneet.

Majori on katoksessa hydraulihalkaisija perässä, aina valmiina.

Lämpökeskuksen edessä olevassa katoksessa on diesel-käyttöinen Hakki-klapikone.

 Pienempiä rankoja on kätevämpi halkoa kierteellä.

Falina-paatin kunnostus

Falina on ollut odottamassa kunnostusta -06 syksystä lähtien. Olen peitellyt, siirrellyt, puhdistanut lumia ja kiinnitellyt pressuja kaikki nämä vuodet. Lupasin syksyllä saattavani haaveiluni päätökseen ja laittavani paatiin kuntoon syksyyn -14 mennessä.

Savotta ei ole kovin pieni.
Ensin piti saada kaikki hommat, jossa tarvitsee nosturia, valmiiksi. Sitten saada paatti suuliin. Laikkailin pressukatoksen, jonka olin hitsannut traileriin, pois.

Tuo Valmetti on hyvä peli siirtelyyn, voimakas ja näppärä.

Juuri mahtui trailerin leveyden puolesta ja pituuskin riitti suulissa. Aisa jäi törröttämään ulos, joten ovia ei saa kiinni. Oleellisena osana projektin onnistumista on paatin saaminen ulos helposti.

Sitten vähän vaurioiden tutkailua ja tekniikan rakentamisen suunnittelua.

Kansi on hieman vaurioitunut, yksi lauta on noussut ylös.

 Keula törmäsi jossain siirrossa traileriin.

 Kyljet ovat hieman mustuneet.

 Ikkunan kehys on aika huonossa kunnossa.

Ylipäätänsä kansirakenteet ovat aika paljon kärsineet, mutta annan niiden olla. Yritetään ensin päästä vesille ja teen niille sitten jotain.

 Aika inhottavan näköinen sisänäkymä, tuo karkoittaa helposti luotaan.

 Ajattelin vaihtaa vaijeriohjauksen uudenaikaisempaan, mutta en taidakkaan. Tuo on niin hieno, ruorin takana on messinkikoneisto.

 Vannasputki ja akseli tulee teettämään paljon pohdintaa ja työtä.

 Kiinni ruostunut akseli. Joutuu irroittamaan peräsimen akselin ulos saamiseksi. Ei kiva homma yhtään. Mallailin kumilaakerillista osaa liukulaakerisen tilalle.

Onneksi on jotain sentään oppinut. Siivoa työmaa, on paljon helpompi aloittaa.

Sinne sitten pitäisi kone saada.

Moottorin sain puhallettua ja maalattua. Ei ole ihan pieni homma, ennenkuin tuo on saatu tuolta maalaamosta veneeseen ehjänä.

Retkelyä merellä

Lauantaina marraskuun 23. päivä alkoi taas mieli haluta vesille. Pihalle katsoessa näytti talvi tulleen. Olin viikolla ollut melomassa joella, joten nyt olisi lähdettävä merelle.

Sääennuste näytti maanantaille nollakeliä ja kohtalaista tuulta pohjoisesta. Siis suunnitelu käyntiin. En ollut vielä tänäsyksynä melonut Merikarviajoen loppupätkää, joten reitti olisi Salmelankoskelta merelle ja siitä Krookan satamaan. Joutuisin melomaan tuolla lyhyellä pulkalla vastatuuleen koko matkan merellä, mutta nythän on kuntokausi menossa.

Kävin viemässä sunnuntai-iltana kajakin valmiiksi Salmelankoskelle ja yritin pähkiä sopivan varustuksen retkelle. Keli voi olla mitä tahansa ja kuivapuvun alle laitettava vaatetus arpapeliä.

Maanantaiaamulla mittarissa -8 astetta ja hyvin talvinen tunnelma. Tukeva aamupala ja varusteet rinkkaan. Fillarilla kahdeksan kilsan matka oli sopiva lämmittely  tulevalle seikkailulle.
Pikkasen jännitti onko Peipunlahti jäässä. Pääsisin kyllä merelle sitä uomaa, mitä joki laskee, mutta se hieman rajoittaisi reitin valintaa.

 Aurinko oli nousemassa, kello oli hieman vaille kymmenen. Monesti oli haaveillut, että voisin nämä kauniit alkutalven päivät käyttää johonkin muuhun kuin toimistossa istumiseen. Nautin täysin rinnoin kokopäivätoimisen seikkailijan elämästä. Onneksi ymmärsin lopettaa palkkatyön tekemisen.

Pääsin joelle, kuivapuku päälle ja menoksi. Tässä vaiheessa aina helpottaa. Virtaus on melko voimakasta, joessa on vettä riittävästi.

Jonkun matkaa melottuani käännyin uomalle, joka vei suistoalueelle. Lehmänlanta haisi, aurinko paistoi ja elämä hymyili. Eikä ollut jäätä.

No olihan sitä jäätäkin, mutta ei varsinaisesti reitillä.

 Merellä on kiva olla tähänaikaan vuodesta, siellä ei ole ketään muita.

Pidin hieman taukoa kaistlikossa

Sit on top-kajakissa on sellainen mukava puoli, että voi  heittäytyä välillä pötköttelemään.

Vaikka ilme on tuskainen, olo ei. Kypärä on päässä edelleen, kun tuli pyöräiltyä rantaan. Tuo on ihan mainio pipon korvike.

 Merikarvialla on helposti tilanne, ettei paatin ja Ruotsin välillä ole mitään kiinteää.

Nousin maihin Krookassa mattojenpesupaikalta. Tästä vaimo tuli noutamaan. Sellainen neljän tunnin reissu tuli tehtyä. Jos tähänaikaan vuodesta aikoisi paljon pidempi retkiä tehdä, varusteita pitäisi olla matkassa huomattavasti reilummin.

Seuraava reissu on uudella aluksella, jos se ehtii ennen meren jääpeitettä.

Aikaisimmilta reissuilta muutama kuva:

Ja jotkut ihmetteli, mitä meinaa tehdä, kun en saa enään palkkatyöstä sisältöä elämääni. Joskus käy ihmisiä sääliksi.