Melontakauden avaijaiset

Keskiviikkona 7.3 oli oiva hetki aloittaa melonnat tälle sulalle kaudelle. Kiskoin kuivapuvun pääle, vaihtovaatteet vesitiiviiseen pussiin, mehua pulloon ja menoksi. Työntelin nelisensataa metriä kajakkia kottikärryillä ja sitten vedin sänkipeltoa pikin parisataa metriä pulkkaa perässäni. Joki on auennut pääosin viime perjantaina, joten oli odotettavissa jäätä jossain kohdissa. Merelle ei olisi vielä päässyt, koska alajuoksulla oli ihan vielä kunnon jäisiä kohtia.

Mietin hetken, miten tuosta pääsee likkeelle ja päädyin hauskoista kotiviedoista tuttuu konstiin laskea kajakilla veteen. Jenkit tekee sen kanootilla ja sehän ei onnistu. Arvioni onnistumisesta oli oikea, mutta sen verran keula hörppäsi, että sain vedet syliin. Aika viileää se oli. Keli oli hieno, aurinko alkuun pilkisteli pilvien takaa, kunnes hetken päästä päätti tulla rohkeasti esiin innostamaan melojaa. Pikkulintuja oli jo kivasti äänessä ja se oli kivaa melontamusiikkia.

Keväinen hetki oli todella kaunis, jostain syystä pidän keväästä kaikkein eniten. Maisema on jotenkin selkeämpi ennen vihreän kasvua. Voi tietysti olla osuutensa sillakin, että oli nuorempana allerginen heinille, ja kesän tulo tiesi huonoa,

Muutaman kilometrin päässä oli sivu-uoma, jota en ole koskaan onnistunut melomaan. Se on jotain kilometrin pituinen ja metrista kolmeen leveydeltään. Alku oli mukavan näköistä ja taisin arvata, mitä on odotettavissa. Sain kivan seikkailun, kun oli jäätä ja majavan kaatamia puita esteenä. Sit-on-top kajakki yhdistettynä kuivapukuun, on hieno yhdistelmä.  Jos tulee esteitä, joista et pääse melomalla, hyppää pois paatista ja vedä pulkka yli. Noissa olosuhteissa voisi vielä saappaissa olla nastat, niin johan sitä olisi helppoa seikkailua.

Loppumatkan joiduin hinamaan kulupeliäni, joka tulee ihan hyvin perässä.

Pienen mehutauon jälkeen oli rauhallista melomista kohtauspaikalle, josta jälleen sain kyydin kotiin töistä palaavalta vaimolta. Taas tuntui siltä, että lunastin antamiani lupauksia itselleni. Tätähän olin vuorotteluvapaaltani odottanut.

Tipuja

Kolmeviikkoa sitten laitoin kalkkunan munien kanssa yhden kääpiökochin munan koneeseen. Kalkulla haudonta-aika on 28 vrk ja kanalla 21 vrk. Eilen aamulla kääpiön munaan tuli särö. Laitoin märän paperin munan päälle, koska en voinut nostaa koneen kosteutta riittäväksi kuoriutumista varten. Illalla särö oli jo vähän isompi ja kuului piipitystä. Puolen yön jälkeen koirat alkoivat haukkua ja tarkastin tilanteen. Samalla kävin katsomassa hautomakonetta ja juuri oli pienokainen  tulossa ulos munasta. Laitoin korkeampi laitaisen laatikon sille koneeseen.

Aamulla pikkunen oli sen verran kovasti menossa, että oli pakko siirtää se poikaslaatikkoon.

Yllävän ponnekas kaveri. Jotenkin kuvittelin vastakuoriutuneen paljon avuttomammaksi. Sain sen jopa juomaan ja syömistäkin tuo yritti. Nokki myös uteliaana lämpötila-anturia.

Sain mopon runkon kasaamisvaiheeseen. Juodun hitsailemaan kannakkeita ja poraileen reikiä, joten en vielä ole sitä kummemmin viimeistellyt.

Jäällä seikkailua ja lintujen alkuja

Olin eilen sunnuntaina luultavasti kauden viimeisellä jääretkellä. Perjanataina lähti joesta jäät ja meren rannassa oli ajettu paatilla väylä auki, joten jäät lähtevät todennäköisesti seuraavalla kunnon tuulella. Avoimen reuna oli noin kahden kilometrin päässä rannasta ja ajattelin luistella sitä katsomaan ja kokeilla kuinka pitkälle pääsen.

Varustuksena jo luottokaverikseni tullut kuivapuku, jäänaskalit,  luistimet, sauvat ja reppu. Tämä oli uudelle repulleni eka reissu ja se tuntui kelvolliselta selässä, tosin ei ollut kyllä paljoakaan painoa. Tuonne kuivapuvun alle pukeminen on melko haasteellista. Pitää kyllä tuulen, mutta myös hien sisällä. Täytyy varautua aina siihen, että matkanteko loppuu, ottamalla reppuun vaatetta.  Olen aika innostunut tuosta retkiluistelusta. Tuskin millään muulla tavalla pääsee lihasvoimalla pääsee yhtää lijaa ja yhtä pienellä enengiallla.

Jo rannassa virtauskohdissa oli paljon sulaa, mutta heti vieressä jää kantoi, joten ei hätää.

Ei päässyt tätä kautta Ruotsiin, kilometrin päässä näkyvä kari on viimeinen ennen avomerta. Jännä tunne olla parin kilometrin päässä merellä ja avovesi alkaa reilun kymmenen meterin päästä. Ylempää kuvaa ottaessa kuului pari risahdusta ja totesin jään murtuvan allani. Luistimilla päässee huomaamattaan aika ohuille jäille ja kun sitten pysähtyy.....

 Yritin kiertää takaisin lähtöpisteeseen rantoja pitkin, mutta virtaukset olivat sulattaneet viereiseltä lahdelta kaikki jäät. Jonkun matkaa rämmin rannan jäillä, mutta nekin loppuivat. Kevätjäillä on kaunista ja rauhallista ja uskoakseni tuolla varustuksellani selviän jäihin putoamisesta ehjin nahoin, joten ensi talvena jatketaan.


Läpivalaisin koneessa olevia munia.

Neljä kananmunaa olivat kaikki alkaneet kehittymään. Kalkkunanmunista isot munat oli tyhjiä, vähän kuin arvelinkin, mutta neljässä oli lähtenyt kalkku kasvamaan. Reilun viikon päästä toivottavasti nähdään pieniä pörrösiä tipuja.


Vähän mopoakin on tullut rakenneltua.

Pohjaan moottorille suojaa on helpoin rakentaa kun kääntää värkin ylösalaisin.

Haudonta on alkanut

Ensimmäinen erä munia on pistetty hautomakoneeseen. Siinä on kalkun ja kanojen munia. Jotain muutoksia läpivalaisussa näkyi, mutta ei ole vielä kokemusta, jotta voisi sanoa, onko tipuja tulossa. Ensimmäiset merkit elämästä pitäisi näkyä reilun viikon päästä.

Munilla on automaattinen kääntö muutaman tunnin välein. Lämpöä pitää yllä jatkuvasti palava 40w lamppu ja termoostaatti ohjattu 60w lamppu. Ilmaa kierrättää tietokoneen puhallin. Kosteutuksen hoitaa kaksi vanhaa kahvikuppia, joissa on vettä.

Laitteesta tuli yllättävän siisti minun tekemäkseni.

Laitteen ohjauselektroniikka.

Digitaalinen kosteusmittari.

Kääntö tapahtuu digitaalisesti ohjattuna Porschen takalasin pyyhkimen moottorilla. Tuo pitäisi vielä koteloida, mutta ensin haluan seurata sen toimintaa.

Lämpötilaa tarkkailen 1-wire järjestelmää käyttäen LogTemp- ohjelmalla.


Pari kuvaa mopo-projektista.

Tässä ollaan nyt, noin 20 tunnin päässä koeajosta.

Tässä lähtökohta, jonka paloittelin.

Cyclone

Taas on tullut puuhasteltua mopon kanssa. Ostin projektiin puuttuvia osia ja homma nytkähti eteenpäin.

Nyt on toimiva kone paikoillaan, Buellin M2 Cyclone 1200cc. Tankki ja riittävästi muita alkuperäisosia.

Mopon rakentelua

Eipä ole tullut paljoakaan harrastettua viime aikoina. Voimat on ollut aika loppu ja kelit ei ole oikein innostaneet ulkoiluunkaan. Jäälle ei uskalla enään mennä, joten parempi rakennella tallissa moottoripyörää.

Muutin runkoa niin, että takasylinterillä on enemmän tilaa ja tein takaiskarille uuden kannakkeen. Hitsailin saumat ja hion ne, sekä maalasin rungon.

Aloitin tankin teon XT:n tankkia käyttäen. Tein moottorin alle kiinteät suojaputket. Tarkoituksena on tehdä vielä pohjapanssari. Rungon muutoksen näkee hyvin, nyt pystyy takakannen purkamaan hyvin kone paikoillaan.

Lumisade

Olin valmistautunut tuleviin lumisateisiin laittamalla Valmetin iskuun. Eilen vielä rakentelin perälevyyn kiinnitykset Valmetille, Majorin kiinnityspisteet olivat liian leveällä. No tänäaamuna oli sitten lunta pihassa ja eikun traktori lohkolämppäriin. Hetken lämmityään täräytyin koneen käyntiin ja lähdin peruuttamaan katoksesta. Pääsin metrin kun kone alkoi rököttämään ja sitten sammui. Lähti vielä käyntiin, mutta vaikeni kokkonaan. Sitten alkoi naftassa uiminen ja lopulta totesin siirtopumpun olevan rikki. Onneksi kyliltä löytyi uusi ja kävin sen samantien hakemassa. Iskin pumpun paikoillleen, mutta se ei alkanut imemään. Siinä sitten aikani läträttyäni sain koneen käyntiin ja pääsin autraushommin. Meni varmaan kaikkiaan viisi tuntia.

Täytyy vielä tuo letku joskus lyhentää.

Siirsin pyöräprojektin sivuun ja ajoin sakemannin pukille.

 
Olen ajatellut hieman kaupitella, vaikka se koville ottaakin. Täytyy hankkia talvikumit tuohon, ei ole vielä ollutkaan 28 vuoden aikana tuon alla sellaisia.

Ohjuksessa oli kesällä tärinää ja huomasin toisen etujarrulevyn olevan kiero. Olin hankkinut sellaisen valmiiksi.

Kyllä on laatuautoa hieno ruuvata citikan jälkeen. Kaikki osat on laadukkaita ja keveitä. Tuo napa on jotain alumiiniseosta. Ei mennyt tuntiakaan tuossa, vaikka napa pitää iroittaa ja levy on siinä pulteilla kiinni. Tämä pikkuinen Porsche on ehdottomasti hienoin autoni tähän asti ja todennäköisesti tästä eteenpäinkin.