Jo rannassa virtauskohdissa oli paljon sulaa, mutta heti vieressä jää kantoi, joten ei hätää.
Ei päässyt tätä kautta Ruotsiin, kilometrin päässä näkyvä kari on viimeinen ennen avomerta. Jännä tunne olla parin kilometrin päässä merellä ja avovesi alkaa reilun kymmenen meterin päästä. Ylempää kuvaa ottaessa kuului pari risahdusta ja totesin jään murtuvan allani. Luistimilla päässee huomaamattaan aika ohuille jäille ja kun sitten pysähtyy.....
Yritin kiertää takaisin lähtöpisteeseen rantoja pitkin, mutta virtaukset olivat sulattaneet viereiseltä lahdelta kaikki jäät. Jonkun matkaa rämmin rannan jäillä, mutta nekin loppuivat. Kevätjäillä on kaunista ja rauhallista ja uskoakseni tuolla varustuksellani selviän jäihin putoamisesta ehjin nahoin, joten ensi talvena jatketaan.
Läpivalaisin koneessa olevia munia.
Neljä kananmunaa olivat kaikki alkaneet kehittymään. Kalkkunanmunista isot munat oli tyhjiä, vähän kuin arvelinkin, mutta neljässä oli lähtenyt kalkku kasvamaan. Reilun viikon päästä toivottavasti nähdään pieniä pörrösiä tipuja.
Vähän mopoakin on tullut rakenneltua.
Pohjaan moottorille suojaa on helpoin rakentaa kun kääntää värkin ylösalaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti