Pitkä viikonloppu

Fali-koiran silmissä on ollut syksynmittaan ongelmia, jotka on ilmeisesti lähtöisin jostain vauriosta. Sain perjantai-illaksi puoli seitsemäksi ajan Tampereelta silmäspelisialistilta. Edellinen asiakas oli silmän poistossa ja meidän vuoro tuli aikalailla myöhässä. Lääkäri totesi koiron tarvitsevan leikkauksen ja koiro pistettiin samantien tajuttomaksi. Falilta poistettiin silmistä ulointa kerrosta ja asennettiin piilolinssin kaltaiset suojat molempiin silmiin. Päästiin kotimatkalle joskus yhdeksän jälkeen tajuton koira mukana. Eipä tuo paljoakaan tajuihin tullut, joten isäntä koiran viereen nukkumaan. Aamulla eläin oli jo melko tajuissaan.

 Fali on niin kokenut sairastaja, että makoilee tottuneesti sairastuvalla ja työntää päänsä tötteröön ulkoilun jälkeen. Surkean näköinen.
Ihmisillä, jotka valittavat terveyskeskusmaksuista, ei ole koiraa ilman vakuutusta.

Lauantai-iltana ajattelin rentoutua askartelun merkeissä.

Päädyin lyhentämään projektin runkoa parilla sentillä.

Olin hitsannut rungon takaosan jigiin kiinni.

Kokosin rungon ja tarkistin suoruuden.

Suununtaina asensin moottorin uudelleen paikoilleen.

Leikkasin Sporsterin rungon palasen, jossa oli takakiinnike, pois ja tein kokonaan uuden. Lisäksi tein säädettävän moottorin alustan, jolla passasin koneen linjaan. Katselin alkuperäistä kannaketta ja tulin siihen tulokseen, että en ehkä pysty samaan laatuun kuin HD:n tehdas (paitsi Kukon avulla).

Päivien täytettä

Tässä on mennyt kohta viisi kuukautta kotona, eikä aika ole kerinnyt tulemaan pitkäksi. Välillä itsekkin ihmettelee, mitä on tullut päivän mittaan tehtyä.

No, aamun lintujen hoidon ja lämmityksen aloittamisen jälkeen voi askarella traktorin ketjujen kanssa.

Koska Majori luovutti ykköskoneen paikan Valmetille, sai se luovuttaa myös jääketjut. Ne on tietysti ihan liian pitkät. Näin helposti saa ketjut asennettua. Levitetään ketju suulin lattialle.

Laitetaan narulla ketjun pää vanteeseen.

Peruutetaan ketju paikoilleen, lyhennetään sopivaksi ja kiinnitetään sakkeleilla.

Tehdään sama molemmille ketjuille ja siinä se. Pikkuhomma.

Sitten voi päästää linnut ulos jaloittelemaan.

Ja hetkenpäästä etsiä niitä lähimetsistä.

Prätkästä takavanne pois.

Uuden sisäkumin vaihto.

Vanne paikoilleen.

Sitten voi miettiä iltapäiväksi jotain kivaa puuhaa. Näin ne päivät kuluu.

Pyöräilyä joella

Eilen sunnuntaina olessani joella ajelemassa prätkällä, heräsi halua lähteä kohti alajuoksua. Silloin ajatus ei ollut totetuttamiskelpoinen, koska olin unohtanut jääpiikit kotiin. Illemmalla tuli tarve maanantaille lähteä käymään kylillä, sain idean ajaa jokea pitkin fillarilla kylille. Normaalivarustukseen päätin lisätä nuo mainitut pelastautumisvälineet ja kokonaisen vaatekerran kenkineen. Arvioni mukaan pääsen jäihin tiputtuani ylös avannosta ja sen jälkeen on pari minuuttia aikaa vaihtaa kuivat vaatteet. Varakengikseni valitsin lenkkarit, jotta voi juosta tarvittaessa itsensä lämpimäksi. Olin mielestäni valmis retkelle. Aamulla oli taas totutusti viileät -17 astetta ja ei se siitä tainnut puoleksipäiväksi paljoakaan keritä lauhtumaan. Reppu selkään, fillari alle ja suunta kohti jokea.

Ajelin pellonlaitaan ja pienen matkan joelle, josta rantapuskan läpi jäälle.

Ensimmäiset kolme kilometriä olisi turvallista menoa, joten varpaat lenkkeihin ja menoksi.

Ensimmäisenä koskipaikkana tuli Konihaara, jonka saa kierrettyä sivu-uomaa pitkin.

Pidin siinä tauon ja nautin upeasta talvipäivästä. Olin itselleni luvannut liikua talvella ja nyt lunastin sitä lupausta.

Ei ole edes naama huurussa.

Puukosken tiesin olevan auki, ajelin rannalla kulkevia polkuja.

Tuossa kohtaa ei ollut jäätä juuri edes reunoilla.

Puukoski oli oikein kaunis, kuva ei ihan pysty välittämään kaikkea. Se taitaa olla useasti niin, että siellä missä on kaunista, kuolemakin on lähellä.

Matka jatkui sulia kohtia väistellen.

Sulan ja penkan välissä 2-3 metriä, aika jännä paikka ajaa.

Matkani päättyi Stääveille, jonne raahasin pyöräni viimeisen kilometin metsän läpi. Kymmenen kilometriä ja reipas tunti riemua koko rahan edestä. Tuo retki olisi aavistuksen verran rennompi, jos olisi joku kaveri mukana. Nyt yksin ollessaan täytyy koko ajan tarkasti arvioida kulkureitin turvallisuutta. Vaikka polkeminen oli helppoa, ei tuota helpoksi silti voi sanoa.

Eikä tuosta oikein jatkaakkaan voi. Omassa lähiympäristössä voi kokea hienoja elämyksiä kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni, hieman uskaltaa ja lähtee liikkeelle.

Retkeilyä joella

Lauantaina koirien ulkoilutuslenkillä totesin joen olevan kunnolla jäässä. Jään paksuus oli silmämääräisesti arvioiden noin 15-20 senttiä ja parasta teräsjäätä.

Luonto oli järjestänyt jäälle koristeet.

Sunnuntai aamusta pistin pyörän lämmitykseen ja aikani touhuttua sain koneen käyntiin. Pakkasta oli -17 astetta. Lämmitin termariin juotavat ja puin ajokamat päälle. Ajelin joelle ja tein muutamia kairauksia ja julistin jään kantavaksi.

Muuten oli mukava ajella, mutta naaman suojaukseen pitäisi hieman panostaa.

Ajelin rinkiä ja testailin pitoa kunnes huomasin takarenkaan olevan tyhjä. Lähdin käymään kotona ja aikani ilmaan renkaaseen laitettua, totesin sen olevan puhki. Varusteet päällä, pyörä saatu käyntiin ja ehkä ainut tilaisuus kiiltävällä jäällä, päätin jatkaa tyhjällä renkaalla.

Kävin muutaman kilometrin päässä alavirran suunnasssa, mutta en oikein uskaltanut jatkaa koska olin unohtanut jääpiikit kotiin. Melontaretkillä on tullut tuo joki jo senverran tutuksi, että tietää virtauspaikkoja. Koskipaikat on kuitenkin vielä auki, joten jää on virtauspaikoissa ohutta.
Saldona oli puhjennut kumi ja kadonnut ketjunkiristin. Vaikka ajelisi rauhallisesti, aina joutuu korjaamaan.

Pari vuotta sitten tulin siihen tulokseen, että endurolla ajelu on liian vaarallista ja olin valmis hylkäämään koko homman. Mietin asian uudestaan ja päädyin harrastukseen, jossa ajelen rauhallisesti tarkoituksena edetä luonnossa miestä ja konetta rikkomatta. Saa ne jotka osaavat ja uskaltavat ajella kovasti.
Tunsin riittävää riemua ajellessani rinkiä ja seikkailessani joen reunaa pitkin,  odottaen jään pettävän alla hetkellä minä hyvänsä.

ajelua jäällä


Kiva vika löyty Jumperista.

Takarenkaasta oli rakenne pettänyt. Olihan tuo jo aika kulunutkin.

Pakkasta

Sitä on nyt piisannut, mutta ei vaikuta tekemisen määrään. Tilasin viikolla Jumperiin vetonivele ja aloitin valmistelut. Piti saada nosturi vapaaksi, joten päätin siirtää paatin ulos. Majori sai siirtyä taivasalle. Keskiviikkona oli jotain 9 astetta pakkasta, silti yllätyin kun Major suostui lähtemään ilman lämmitystä käyntiin.

Vedin pressun päälle, saa odottaa tuossa kevättä.

Kävin ostamassa projektiin takavanteen. Piti takahaarukka kääntää. Linkun kiinnike täytyy leikata irti ja kiinnittää uudelle toiselle puolelle.

Tuo on Kawasaki KLR:lstä. Oli melko kallis, mutta nyt pääsen rakentamaan runkoa tosissaan.

Ketjuista tulee melko pitkät, joten linja on saatava suoraksi.

Perjantaina lähdin hakemaan Jumperin vetoniveltä kyliltä ja kun ilma oli hieno, ajattelin hieman kierrellä hiekkateillä. Pakkasta oli -17 astetta, joten puin aika reilusti.

Lumisella tiellä on kiva, mutta melko raskas polkea.

Olin tehnyt termariin omatekoisesta mehusta ja hunajasta voimajuomaa. Olin ekalla taukopaikalla aivan hiestä märkä. En viitsinyt keventää, koska ajattelin testa uutta alusasua. Täytyy olla repussa kuivat vaatteet, jos joutuu jalkamieheksi. Hiestä märkanä tuolla voi kylmettyä melko lyhyessä ajassa.

Pakkasella liikkuminen on todella mieluista puuhaa. Ei oikeastaan harmita paljoakaan, vaikkei hiihtämään pääsekkään, kun on löytänyt tuon talvipyöräilyn.
Uusi asu oli loistava. Nyt alkaa olla varusteet kunnossa. Tuollainen parin kympin reissu on aika sopiva, siihen menee noin puolitoista tuntia.

Aloitin Jumperin nivelen vaihdon purkamalla perjantaina iltapäivästä vetoakselin pään näkyviin ja samalla pystyin varmistumaan osan oikeellisuudesta.

Jarrusatulaa ei ollut vielä koskaan irroitettu, itku olisi tullut ilman nosturia.
Auton nostoa edelsi melkein kahden tunnin lämmitysoeraatio. Nosturin öljyt, pumppu ja sylinteri piti lämmittää.

Laikkasin ja talttasin vanhan nivelen pois ja asensin uuden lauantaiaamuna. Oli raikas ilma työskennellä.

Mittari on kanalan seinässä. Tilasin haudontakonetta varten lämpötilaohjaimen, mutta se ei toiminut. Laitoin sen ulos mittariksi, voi siitä kätevästi tarkastaa, onko kylmä.

Välilaakerin kannake on kivassa paikassa, kuten myös nopeusmittarin anturi, joka toimii öljyntäyttöreikänä. Sain nivelen vaihdettua ja pauke lakkasi. Nyt on helppo availla tuota puolta kun on kuparit kierteissä ja tietää mitä on vastassa.
Auto tuli kuntoon ja pauke lakkasi.

Remonttia ja rakentelua

Citikan lehtijouset takana oli aivan kuoleentuneet ja peräpää lepäsi pohjaanlyöntikumien varassa. Aika pompotusta oli ajaminen. En löytänyt netistä edes hintaa uusille jousille, saatikka että olisin niihin halunnut rahaa laittaa. TI-ratkaisu löytyi Subarun kierrejousista.

Tein jousenpidikkeet ja laitoin jouset väliin, hyvä tuli.

Tutkiskelin moottoripyörän runkoa ja ajattelin tehdä hieman muutoksia aikaansaannokseemme.

Rakentelin jigin, jonka saa vaaitettua. Nyt voi kaikki asennuksen tarkastaa passilla.

Varsinaiseen työvaiheeseen laitan keulan takaisin ja myös vanteet. Tulin juuri tallista, mutta ei nyt oikein voi tehdä mitään, koska sähkötyökalujen johdot menee herkästi poikki. Oli -20 pakkasta. Mies kestää kyllä, mutta työkalut ei.

Sovittelin takaiskaria paikoilleen. Tuo ei ole enduron, mutta saa tässävaiheessa kelvata.

Innostus tuntuu iskeneen

Taas tuli rakenneltua enskaa. Noiden kannakkeiden tekoa näemmä täytyy hieman harjoitella, jotta niistä tulisi kelvollisia.

Tein yläkannakkeesta ensimmäisen version. Ainakin reikiä olisi hyvä olla koristeena ja keventämässä. Tuon yläputken takaosan rakennan uudestaan.

Muokkasin emäputken vahvikkeita uudelleen.

Etukansi ei mahdu tuohon, pitää muokata.

Uuden vinotuen hitsasin alkuperäisen putken nysään.

 Viimeistelyä vaille valmis.

Talon lämmityksestä vielä hieman. Oleellisena osana lämmittämistä on lämpötilojen tarkkaili. Käytän siihen 1-wire järjestelmää ja Logtemp-ohjelmistoa.

Vanha laadukas Fujitsun läppäri pyörittää ohjelmistoa ja kerää tietoa sarjaporttiin kytketyllä sovittimella. Seuraan kattilan ja varaajan lisäksi eläintilojen, ulko ja sisälämpötiloja. Tuo lähettää tiedot pilveen, joten voi kapulalla seurata lämpöjä etänä. Antureita on yhteensä kymmenen ja koko järjestelmä tuli maksamaan noin 15e ja on todella luotettava.