lauantai 28. joulukuuta 2013

Hiihtokelejä odottelessa

Jatkuva sade on lannistanut intoni ulkoliikuntaan ja seikkailuihin. Tänään tosin katselin tulvivaa jokea ja hieman suunnittelin melontaretkeä lähitulevaisuuteen. Virtaus on todella kova, joten hieman pitää harkita peliliikkeitä.
Paattia on tullut laiteltua ja tekniikan asennus on edennyt jo aika pitkälle.


Tein tukilaakerin akselille, koska akselista tulee kaksiosainen.


Akselin potkurin pään tukilaakerin otin irti ja kaivelin enimmät pehkut pois.
Hieman aikaa murehdittuani päätin valaa tuon epoksilla kuntoon.


Kiinnityspulttien reiät suurensin ja tapitin ne.


 Tuossa alkuperäisessä potkurin tukilaakerissa akseli pyörii valkometallipetillä, mutta tuo pitäisi saada sorvattua kumilaakerille sopivaksi. Seuraavaksi pitäisi nostaa moottori pois paatista, kyllästää tehdyt puuosat ja pistää moottori käyntikuntoon. Vaatii kyllä aurinkoisen päivän, tarvitaan taas aika määrä energiaa.




Valmistelin autoa uuden kajakin noutoa varten.


Hitsailin 20*20 tikkaat ja maalasin ne Miranolilla. Seuraavaksi pitäisi nostaa tekemäni teline katolle.



Pitkään ollaan porukassa mietitty erästä projektia ja nyt oli aika laittaa se käyntiin kun ei ole oikein muutakaan tekemistä.


Kävin hakemassa tuollaisen aihioksi.



Hain vähän mittoja ja tuntumaa.




lauantai 21. joulukuuta 2013

Pyöräilyä

Pyöräily lihaksilla ja moottorilla on aina ollut mielessä, mutta kumpaankaan ei ole oikein löytynyt resulsseja. Päätin tulevan vuoden aikana pyöräillä enemmän ja se sitä olen toteuttanut antaumuksella.



Olen säilyttänyt velimiehen aikanaan saamaa Peugeot-runkoa aikomuksenani tehdä siitä vielä menopelin. Syksyllä laittelin sen kasaan ja tein siitä trendikkään sinkulan. Alkuperäinen stemmi on jossain, joten laitoin setuppia hakeakseni jonkun löytyneet siksi aikaa kunnes alkuperäinen löytyy. Löysin Exeltoon navoilla olevat aluvanteet, isomman eturattaan deletoin laikalla. En ole vielä punninut, mutta fillari on todella kevyt. Takana on alkuperäinen rataspakka, sinkula ratas on hakusessa. En taida raaskia maalata tuota runkoa, koska silloin menettäisin nostalgiaa, joten täytyy vain puhdistaa se ja vahata kunnolla.



Eräänä jäisenä ja loskaisena päivänä tuskastuin kun ei pystynyt pyöräileen eikä lenkkeilemään. Tein kuntopyörän. Tuolla on hyvä ottaa hiet suulissa ja samalla latailla mankin akkua. Yllätävää kyllä tuo toimii ihan kivasti.






Talvipyöräilyt tulee ajeltua laadukkaalla Bilteman Yosemitella, jonka ostin vuosia sitten työkaverilta kahdella kympillä. Hyvin huollettuna ajaa asiansa. Tärkeintä on pitää ketjun yläosa kireällä mahdollisimman paljon. Olin ottaa muutamat lipat jalat remmeillä kiinni polkimissa, joten tilasin nastarenkaat.






Kun hetki sitten näytti talvi tulleen, kavoin enskan esiin. Tiet oli paksun jään peitossa, joten ajokausi päästiin avaamaan. Tämä minun moottoripyöräily on jotenkin vaan muuttunut talviharrastukseksi. En ajanut viime kesänään yhtään prätkällä. Haavena on saada kilvellinen enska talvikäyttöön.






Jotenkin se tuntuu mukavalta pukea pitkän tauon jälkeen enduro-haarniska päälle ja kuulla nelitahtisen murisevan. Toivottavasti nyt se pakkanen saapuu ja jäädyttää joen ja meren. Joen jäällä ajo on melkoisen jännittävää, vaikka se on tasaisella ajo. Viimetalven saldo oli kerran takapyörä joen jäästä läpi.



 Pari talvea sitten olimme merellä ajelemassa. Jäät lähtivät yllättäen, mutta ei se meitä haitannut. Retkestä tuli kyllä ikimuistoinen, vaikkei uimaan jouduttukaan.
Takanani meri on 200 metrin päässä auki. Ajelimme saaren rantoja pitkin. Vähän piti välillä arvioida virtauksien reittejä. Yleensä ajan aina ajokengät jalassa, mutta nyt oli pistettävä kevyemmät töppöset.

Jos saisi aikaiseksi kilvellisen pyörän, voisi tehdä pitkän jäävaelluksen joskus. Jotenkin aistit terävöityy, kun koko ajan odottaa jään pettävän altaan. En halua joutua pulaan, mutta jotenkin elämä tuntuu tuollaisissa tilanteissa väkevältä.

torstai 19. joulukuuta 2013

Falina-paattiin moottorin sovittamista

Näyttää talventulo viivästyvän ja olen käyttänyt lauhan kelin hyödyksi. Tarkoitukseni on saada paattiin moottori paikoilleen ennen pakkasia, jotta voin keväällä keskittyä puutöihin.


Löysin suulista tiheäsyistä mäntyä ja siitä aloitin koneelle veistelemään tukia. Kirves on mainio peli kaarevaan pintaan.


Kokemuksesta oppineena tässä vaiheessa ei vielä tervata, vaan ihan lopuksi puretaan kaikki ja tehdään kyllästys. Olisi muuten mies ja kaikki muukin ihan tervassa.


Kaksi traktoria helpottaa hommaa varsin mukavasti.


Kone menossa paikoilleen. Täytyy olla tarkkana, tuollainen satakiloinen kone murskaa puuosia helposti. Tämmöistä hommaa on hyvä tehdä yksistään, saa rauhassa miettiä tekemisensä.


Kone alustavasti paikoillaan.


Koneen paikka pituussuunnassa on pelkkä arvaus.


Pakoputkikin osuu kohdalleen ja jäähdytysveden sisääntulokin on hyvässä paikassa.


Aivan tuurilla kone on vannasputkeen nähden oikeassa linjassa. Taliboksin päähän teen tukilaakerin kun akselille tulee mittaa jotain 2,5 metriä. Akselista tulee kaksiosainen. Koneen päähän tulee pienen heiton sallina kumikytkin.



Tuli tuossa kannettua tuosta takametsästä siellä lojuneita puita pilkottavaksi. Toivottavasti ovat kuivuneet, ovat olleet siellä jo jonkin aikaa.


Aika biodynaamista polttoainetta. Ei muutakuin palasiksi ja pesään, hyvin palaa.

Ja aina on kuva koirosta paikallaan.





perjantai 13. joulukuuta 2013

Lintujen kasvatusta

Ennen maallemuuttoamme sain entiseltä työkaverilta ohjeistusta ottaa kalkkunoita. Niitä oli kuulemma helppo kasvattaa ja niistä sai hyvää lihaa. Koska en ole paatunut teurastaja, oletin kalkkunoiden laittamisen helpoksi: ovathan ne rumia ja pitävät kamalaa ääntä.
Ajatus pyöri keväisin mielessä, mutta -12 keväällä päätin ryhtyä toimeen. Opiskelin munanetistä lintujenpitoa ja etsin kalkkunanpoikasia ostettavaksi. Selvisi, että hybridi-kalkkunoiden lisääntyminen ei onnistu luonnollisesti ja kaikki tuotetut poikaset menevät tehotuotantoon. Nokialta kuitenkin löytyi paikka, josta poikasia oli saatavilla. Ajattelin ottaa viisi, mutta myyjän perusteluilla päädyin ottamaan kymmenen poikasta. Myyjä kertoi kalkkunoiden olevat tyhmiä ja yksinkertaisia eläimiä, no sehän helpoittaisi vielä lisää teurastushommia. Poikaset olivat kuusi viikkoisia ja tuossa vaiheessa niillä on jo sulat ja pärjäävät alkukesän ilmoissa ulkona.

Rajasin parin aarin alueen tontin takanurkasta ja kunnostin vanhan valimon yösijaksi. Suurimmaksi uhkaksi arvioin ketut, mutta vaara olikin hieman lähempänä.


Haimme juhannuksena poikaset kotiin ja aloimme ihmetellä lintujen elämää.


Tuossa vaiheessa kalkut on pienen kanan kokoisia ja aika arkoja. Pari tuntia noita katseltuamme huomasimme niiden olevan aika suloisia ja pitävän hellyyttävää piipitystä.

Koska hybridit on jalostettu nykyaikaisen tehotuotannon tarpeisiin, ne syövät koko ajan ja sontivat.


Vaikka jalostus on noissa todella pikällä, lintujen perusvaistoja ei ole pystytty vähittämään. Tykkäsivät nukkua orrella. Oliskohan kuvien välillä kolmisen viikkoa. Kasvutahti on hirvittävä, vaarana on jalkojen pettäminen. Orren eteen oli pistettävä verkko merikotkavaaran takia. Yksi oli jo syöksynyt kohti tarhaa todella matalalla.

Lintujen nukkuminen orrella on hyvä asia, koska silloin ne paremmassa suojassa ja pysyvät puhtaampana. Linnut kakkaa koko ajan ja orren alla on aika läjät aamulla.

Ensimmäinen kesä meno opetellessa linnunkakkaan. Nyt se ei enään juuri haittaa.

Syksyllä teurastimme linnut ja jouluna oli uskomattoman hyvää palvikalkkunaa pöydässä. Ei tullut tehotuotettua mössöpossua ikävä.

Jostain syystä päätimme jättää yhden ukon ja akan kasvamaan toistaiseksi. Sitten tuli opiskeltavaksi sukukypsät kalkkunat. Yli kaksikymmentä kiloinen ukko kun yrittää kiivetä akan selkään, tulee pahaa jälkeä. Ukko puhkaisi akan kyljet ja olimme aika neuvottomia. Onneksi saimme ohjeet ja saimme akan pelastettua.




Molemmista kyljistä löytyi reijät, toisella oli vielä isompi.





Viikon päästä näytti paremmalta ja kolmen viikon kuluttua en meinannut löytää kohtaa. 


 No ukko teuraaksi ja uutta kaveria etsimään.Eikä löytynyt mistään. Linnut eivät selviä yksin ja päädyin ostamaan muutaman kanan kaveriksi. Löytyi kolme tehotuotannossa ollutta ja poistokuormasta napattua Hy line brown-kanaa ja kukko kaupanpäälle. Noita kutsutaan yleisesti teho-tytöiksi kovan munimisen vuoksi. Kun näin ostokseni, meinasi itku tulla. Kanat oli kuin kynittyjä ja kukolta puuttui perssulat ja toisen jalat varpaat oli vänkyrät. Laitettiin kalkkunalle, joka oli saanut Amanda-nimen, seuraksi. Tämä seurakunta asusti meillä talossa sisällä, tarkemmin öljysäiliön kanssa samassa kopissa. Koko talvi päivisin ulkoiltiin. Etsin Amandalle pronssikalkkuna-urosta kaveriksi. Prossit on pienempiä ja tällaisesta parista pitäisi tulla jälkeläisiä.
Alkukesästä löytyi Nokialta ukko ja samalla kun haimme poikasia, tuotiin Pörtsi uuteen kotiin. Tämäkin näytti aika kärsineeltä eläimeltä, rinnasta puuttui sulat, ylipainoa oli kertynyt ja aika stressaantunutkin tuntui olevan.


Pörtsi juuri saapuneena.


Tässä ukko tällä hetkellä ja helpotus on ollut aika suuri, kun on tullut kuntoon. Sulat on uusiutunut mahtavasti ja Pörtsi on haareminsa ehdoton valtias.
Upea näky keittiön ikkunasta auringonpaisteessa.



Lintu on aika vaikea kuvattavaksi ja varsinkin kun tuo meinaa käydä hieman päälle. Tuntematon tuskin olisi tuossa kyykyssä kuvaamassa.




Amandalla oli syksyllä sulkasato ja nyt on hyvässä sulassa talvea varten. Linnut pitävät itseään puhtaana kylpemällä maassa ja kura-aikaan se tarkoittaa melko likaisia lintuja. Pörtsi ei sulkiansa maassa tahri. Amanda aloitti munintansa helmikuussa ja muni syksyyn asti. Nyt näyttäisi jatkuvan.
Amanda on puhtaana hyvin kaunis lintu, saattaa tuntea nimensä.

Seuralaisiksi hankitut kanat ovat osoittautuneet hauskoiksi eläimiksi. Kun ovat eläneet tehotuotannossa alkuelämänsä, ovat ne olleet innoissaan vapaasta elämästä. Noita ei aidat pitele ja ne haahuilevat ja munivat missä sattuu. Yhden jutun laitoselämä on kuitenkin tehnyt, sisälle mennään valosaan aikaan aina kahdeksaksi. Vaikka nuo hylätään munantuotannon ehtymisen vuoksi, saatuaan uuden elämän muniminen palautuu hyväksi. Kahdesta on tullut nättejä, mutta yhdellä on vielä huonot sulat.

Kaupanpäällis kukko on osoittautunut mainioksi tapaukseksi. Se pitää kanoistaan huolta, vie ne illalla sisälle, etsii ruokaa niille, vahtii kun ne syövät, polkee tarvittaessa ja vielä kiukuu komiasti. Sai nimeksi Kurko, on nimensä väärtti.


Kun päädyimme ratkaisuun jättää lintuja talveksi, heräsi ajatus ottaa kanojakin. Tämä siis ennen seuralaiskanoja. Olisi kiva saada munia omasta kanalasta. Aikani aihetta tutkailtuani, ostin kolme kanaa ja kaksi kukkoa rodultaan kääpiö-koch. Ne ova alkuperältään kiinalaisia koristekanoja.

 Kuvat viime talvelta ovat kadoksissa, vasemmalta Rudi, Silvia, Uolevi ja Linda.

Alkukesästä -13 tuli Pörtsin kanssa samalla kyydillä 25 kalkkunan poikasta. Niistä kymmenen oli menossa eteenpäin ja loput oli jäämässä meille. Tarkoitus oli näistä jättää muutama akka siitoseläimiksi. kokemus oli jo karttunut sen verran, että osasi erottaa akat ukoista jo alussa. Tuollainen määrä poikasia toi uuden ongelman, aitauksessa ei riittänyt heinää syötäväksi kovin kauaa. Toisena juttuja kakan määrä oli hirwittävä. Ruokaa, eli rehua ja viljaa alkoi kulumaan enemmän kuin ymmärsi ostaa. Vaikka määrä väheni, oli meillä kuitenkin ruokittavia eläimiä noin 25 edelleen. Loppukesästä päätimme, ettei meille tule enään tuollaista määrää hybridejä. Tarhasta sai haravoida kerran päivässä kottikärryllisen kakkaa.


Syyskuun alussa aloitetuissa teurastuksissa oli ukolla perattuna painoa n.18 kg. Tuollaisten valtavien kalkkunoiden kanssa painiessa on leikki kaukana. Kun ovat saaneet vapaasti juoksennella ja käyttää siipiä, on voimaa kertynyt melkosen paljon. Lentämään nuo ei varsinaisesti pysty.


 Nyt on päädytty tilanteeseen, että Pörtsillä on neljä akkaa laumassa ja kohta pitäisi aloittaa munien haudonta. Haudontakoneen osat on vähinneet jonnekkin, maksettu ne on kiinanpojalle kuitenkin.


Tämän vuotiset akat ovat jo munineet jonkin aikaa.



Meidän takapiha ja tontin takaosa muuttunut lintutarhaksi. Tein katoksen sadepäivien oleskelupaikaksi ja ruokailuun.


Kalkkunat ovat yönsä meidän kanssa saman katon alla ja välillä meinaa sisällä hieman olla kakanhajua. Kuivikkeet tosiaan poltetaan. Kyllä niitä koppia rakentelisi, mutta niitä ei pysty lämmittämään. Joka aamu ja ilta marssitetaan kalkut tarhasta sisälle. Kun alkaa hämärtyä, on lauma tarhan portilla odottamassa ja ilman eri käskyä marssivat portin auettua sisälle. Elikkäs kalkkunat on verrattain fiksuja, mutta kovin arkoja ne ovat.



Viime talvena oli kääpiöt pihalla vanhassa kontissa ja sen lämmittäminen maksoi jotain kaksisataa euroa. Asiaa mietittyäni päädyin rakentamaan kanalan lämpövoimala-kontin etuosaan, puut voi olla ulkona. Nyt toivottaavasti kanat pysyvät sulina pannuhuoneen hukkalämmöllä.



Kanat voivat päiväsaikaan kulkea vapaasti ulos ja sisään.


Pari päivää opeteltiin kulkua ja sitten se sujui itsestään. Kanat ovat oppivaisia ja uteliaita. Varsinkin nuo entiset laitosasukit on todella helppoja.


Sisällä on paljon tasoja ne ovat suosittuja nukkumispaikkoja.


Toisella seinällä on kolme kerrosta. Kääpiöt viihtyvät ylimmällä. Linda ja Silvia kuikuilee.



 Keskiväli on yleinen kahinointipaikka. Uolevi, meillä tänäkesänä syntynyt, ainoa kääpiökukko.


Alimmaisessa välissä on Kurko ja kanat. Lattialle ei ole kääpiöillä mitään asiaa.



Sisällä ei lonnita vaan liikutaan vauhdilla.


Tässä yksi syy pitää kanoja.


Yksi lintujen suosikkipaikoista on vanhan ruuhen alunen, siellä voi kylpeä ja olla ilmasuojassa.



Kesällä -12 Amanda ja Pörtsi sai aikaan siitosmunia, mutta niiden haudonta ei onnistunut. Laitoin ne Rudin alle, mutta hieman munaa isompi lintu ei onnistunut hautomaan niitä. Munissa oli kuitenkin kalkkunan alut.


Silvia hautoi onnistuneesti kaksi kääpiötä ja yhden tehotuottajan.


Noiden teho-tyttöjen jälkeläisiä olen ajatellut kasvattaa ensi kesänä syötäviksi.
Teho-tytöiltä on jalostettu hautomis omisnaisuus pois, mutta kääpiöt sitävastoin ovat erittäin hautomisintoisia ja hyviä äitiä.


Nuo saivat elää kesän vapaana ja tuosta valkoisesta tuli ihan villilintu.


Kesä -12 kalkkunoilla meni lähes kokonaan rehuilla, kun en osannut syöttää niile viljaa. Tein ensimmäisen litistimen ja ajoin ohran ja kauran sillä littiin.

  Kaikki tekemäni laitteen on tehty nurkista löytyvästä romuraudasta ilman kustannuksia. Tämä kone pyörii hitaasti ja siinä on parisenttiset telat. Kauhean hidas laite. Ei oikein vieläkään kelvannut vilja linnuille. Nykyisin käytän tätä auringonkukan siementen, soran ja kalkin murskaamiseen.


Tein kakkos version, jälleen nurkista löytyvistä aineksista.





Tässä on kymmen senttiset telat ja melko kova pyörintänopeus. Metelin on kova. Syöttösiiloon mahtuu koiranruokasäkillinen kauraa.



Koneena on 2,2 kva kolmivaihekone.


 Säkillinen menee läpi muutamassa minuutissa. Kun keksin liottaa kauraa jonkin aikaa ennen tarjoilua, alkoi kelpaamaan. Viljaa ja rehua ei saa samaan aikaan tarjolla. Meillä on ulkona tarjolla viljaa ja illalla sisällä rehua.

Tämän hetkinen lintutilanne:

kalkkunat 1+4
kääpiöt 1+4
kanat 1+4

kolme ukkoa ja 12 munivaa