Kävin viemässä sunnuntai-iltana kajakin valmiiksi Salmelankoskelle ja yritin pähkiä sopivan varustuksen retkelle. Keli voi olla mitä tahansa ja kuivapuvun alle laitettava vaatetus arpapeliä.
Maanantaiaamulla mittarissa -8 astetta ja hyvin talvinen tunnelma. Tukeva aamupala ja varusteet rinkkaan. Fillarilla kahdeksan kilsan matka oli sopiva lämmittely tulevalle seikkailulle.
Pikkasen jännitti onko Peipunlahti jäässä. Pääsisin kyllä merelle sitä uomaa, mitä joki laskee, mutta se hieman rajoittaisi reitin valintaa.
Aurinko oli nousemassa, kello oli hieman vaille kymmenen. Monesti oli haaveillut, että voisin nämä kauniit alkutalven päivät käyttää johonkin muuhun kuin toimistossa istumiseen. Nautin täysin rinnoin kokopäivätoimisen seikkailijan elämästä. Onneksi ymmärsin lopettaa palkkatyön tekemisen.
Pääsin joelle, kuivapuku päälle ja menoksi. Tässä vaiheessa aina helpottaa. Virtaus on melko voimakasta, joessa on vettä riittävästi.
Jonkun matkaa melottuani käännyin uomalle, joka vei suistoalueelle. Lehmänlanta haisi, aurinko paistoi ja elämä hymyili. Eikä ollut jäätä.
No olihan sitä jäätäkin, mutta ei varsinaisesti reitillä.
Merellä on kiva olla tähänaikaan vuodesta, siellä ei ole ketään muita.
Pidin hieman taukoa kaistlikossa
Sit on top-kajakissa on sellainen mukava puoli, että voi heittäytyä välillä pötköttelemään.
Vaikka ilme on tuskainen, olo ei. Kypärä on päässä edelleen, kun tuli pyöräiltyä rantaan. Tuo on ihan mainio pipon korvike.
Nousin maihin Krookassa mattojenpesupaikalta. Tästä vaimo tuli noutamaan. Sellainen neljän tunnin reissu tuli tehtyä. Jos tähänaikaan vuodesta aikoisi paljon pidempi retkiä tehdä, varusteita pitäisi olla matkassa huomattavasti reilummin.
Aikaisimmilta reissuilta muutama kuva:
Ja jotkut ihmetteli, mitä meinaa tehdä, kun en saa enään palkkatyöstä sisältöä elämääni. Joskus käy ihmisiä sääliksi.
